torstai 10. joulukuuta 2015

Itsearviointimme blogaamisesta

Blogin tekeminen on ollut haastavaa, mutta samalla hyvin hauskaa ja mielenkiintoista. Yhteistyö on ollut sekä hyödyksi, että myös hieman haitaksikin. Haitaksi on ollut se, että kun asumme Emman kanssa kaukana toisistamme, niin on ollut hieman hankalaa pelkän WhatsApin kautta yrittää tehdä tätä blogia....Mutta hyötyä siitä on ollut enemmän. Ei ole yhdellä ihmisellä niin paljoa tekemistä, kun tehtävät voi jakaa puoliksi. Ja Emma pystyy auttamaan kieliopillisissa virheissä, kun itse en välttämättä niitä huomaa...
Eniten minua ärsyttää tässä blogissa se, että tietokone muokkasi tekstien värit ja emme saa niitä muutettua...
Helpoin tehtävä varmaankin oli aloitustehtävä jossa sai kertoa itsestä ja valitsemastamme kirjailijasta, koska se on helppoa ja mukavaa kertoa muille millainen minä olen, millainen luonteeni on ja mistä pidän.
Vaikeinta minulle on ollut saada tehtyä tekstejä, sillä olen aina ollut huono kirjoittamaan tarinoita ja ylipäätään minkäänlaisia tekstejä. Viimeisillä hetkillä kirjoitan äkkiä jonkinlaisen "söperryksen". Minun pitäisi opetella siihen, että keskittyisin heti alussa asiaan, että saisin ajoissa hommat tehtyä, oikeastaan monessa muussakin asiassa.
Blogissa parhaiten onnistui varmaankin ulkoasu rumia tekstivärejä lukuunottamatta. Sekä oikeakielisyys onnistui hyvin.
~Linda♥~


Se on valmis! Kokiksen avulla hereillä pysyen se valmistui. Aloittaessamme kirjoittamaan blogia, oli mieleni innokas. Välillä se tuotti hankaluuksia, mutta nyt on melkein haikeaa lopettaa kirjoittaminen. Kuten Linda kertoi, jouduimme tekemään töitä erillään ja WhatsApin avulla. Monesti nauroinkin sille, että olin tietokoneen ääressä, vieressä tabletti, josta etsin tietoa ja tai katsoin ohjeita, ja tabletin vieressä puhelin murisemassa, kun viestittelimme. No, tekniikan ihmelapsia sitä kai pitäisi ollakin.
Meille tuli lopussa kiire, joten jouduimme jakamaan töitä. Tehtävissä usein näkyy, jos se on vain toisen kirjoittama. Mielestäni lukupäiväkirjaa oli ihan mukavaa kirjoittaa, kuten myös ensimmäistä tehtävää. Niissä tekstiä vain tuli jostakin mielen sopukoista ja ne valmistuivat melko nopeasti. Huomasimme lopuksi, että olimme kirjoittaneet melkein samoista aiheistalukupäiväkirjoihin, mutta ehkei se haittaa. Yleensä luova kirjoittaminen on minulle helppoa, mutta tällä kertaa aikaa oli vähän, joten tuntui siltä, kuin teksti olisi jäänyt kesken. Myös tekstin kääntäminen murteelle oli hankalaa neljännessä tehtävässä, mutta samalla hauskaa ja mielenkiintoista. Mielestäni Väinö Linnan esittely onnistui melko hyvin, ja blogin visuaalisuus, kuten Linda kertoi. Aika oli vain meitä vastaan monesta syystä, ja voin sanoa, etten ole viime aikoina nukkunut paljoa. Kiireen vuoksi tekstitkin jäivät lyhyiksi. Se jäi myös harmittamaan, kun joidenkin tekstien fonttien värit jäivät omituisiksi, koska meillä oli ongelmia blogin käyttöjärjestelmän kanssa.
Mielestäni opimme paljon itse Väinö Linnasta, koska sitä tekstiä teimme pitkän aikaa. Yhtesityötä voi tehdä monella tapaa. Me teimme sen näin, ja tietääkseni olemme molemmat siihen tyytyväisiä. No, blogi on valmis, ja me pääsemme nukkumaan.
~Emma~



Numeromme voisi ehkä olla 8 tai 9, koska aika oli kortilla. Myös kuvia olisimme voineet laittaa enemmän ja muutenkin tehdä blogista nätimmän, mutta kun aika ei riitä, niin se ei riitä. Tietysti se nyt hieman harmittaa, ettei aloittanut aiemmin tekemään blogia, mutta olemme tyytyväisiä tähän, ja tuskin meiltä enempää voi pyytää. Se on nyt valmis ja olemme siitä iloisia :)

~Molemmat~

Emman lukupäivyri

29.11. Oli mielenkiintoista aloittaa lukemaan romaania, jonka on jo pitkään halunut lukea. Alussa kuitenkin ajattelin, että teksti on vaikealukuista. Kai minun on sekin myönnettävä, että kun aloitin lukemaan sitä eilen matkallamme Vuokatista kotiin, niin nukahdin kymmenen sivun jälkeen... Se ei kuitenkaan johtunut kirjasta, vaan siitä, että olin erittäin väsynyt ja nukahdan mahdottoman helposti automatkoilla. Muualla en sitten oikeastaan nukukaan, koska ei aika riitä. Kun lopulta heräsin, niin oli sitten niin pimeä, etten voinut enää lukea. Silti sain hyvän käsityksen kirjasta, ja sen kieli ja henkilöt jotenkin tempasivat mukaansa. Kerron heistä sitten, kun olen lukenut vähän enemmän.


6.12. Lukeminen on sujunut kohtalaisesti. Joidenkin murteiden ymmärtäminen on ollut välillä haastavaa, mutta eteenpäin mennään. Kun henkilöt pääsivät sotaan asti, niin kirja alkoi mielestäni edetä nopeampaan tahtiin. Hieman minua itketti, kun Kaarna kuoli... Niin minun pitikin kirjoittaa näistä henkilöistä.
     Kaarna on tai oli, miten sen haluaa sanoa, kun on juuri lukenut kohdan missä hän kuoli, komppanianpäällikkö ja jääkärikapteeni. Hän on eläväinen ja hyväntuulinen, ja hän ymmärtää sotilaiden huumoria, sekä välillä vitsailee heille takaisin. Hieman hän on ehkä hieman uhkarohkea, mutta silti suora ja rehellinen.
      Alikersantti Hietanen on hauska mies. Hän puhuu vieläpä niin tarttuvaa murretta, että ei mitään rajaa. Hän jaksaa hyväntahtoisesti härnästä muita, ja jokseenkin hän tuntuu olevan sellainen maalaisjärjellä varustettu. Hän pysyy kannassaan, vaikka mitä kävisi. Katsoin Tuntemattoman sotilaan myös elokuvana, kun se tuli telkkarista. Tämä oli yksi suosikkikohdistani kirjassa. Kohtauksessa näkyy hyvin, millainen Hietanen on. Löysin YouTubesta saman kohtauksen: https://www.youtube.com/watch?v=wq4V_vSbj0E
Toinen ehdottomasti suosikkikohtaukseni on, kun Hietanen kertoo, miten tähdet ovat hänen mielestään turhia. Sitten hän sanoo, että jos hän olisi Jumala niin ei hän olisi semmosia tehnyt ollenkaan. Siihen sitten Lahtinen vastaa, että ihminen on ollut alkujansa kala. Siitä alkaakin sitten kiivas väittely maailman synnystä ja mielestäni on todella hauskaa, kun Hietanen nauraa olevansa ahven. Yritin löytää sitäkin kohtausta YouTubesta, mutta en valitettavasti löytänyt.
      Reservivänrikki Koskela on myös mielenkiintoinen henkilö. Siinä vasta todellinen kuva suomalaisista. Hiljainen ja puhuessaan hieman vaivaantunut. Ei näytä tunteitaan edes kovan paikan tullen. Silti hän pitää kurin ja hänestä huokuu arvokkuus, vaikka hän onkin toverillinen ja hyvä ystävä joukkueensa kanssa.
     Siinä taisikin olla kiinnostavimmat henkilöt.


7.12. Pikkuhiljaa sitä on oppinut ymmärtämään monenlaista murretta, sekä sodan kamaluuksia. Linna kuvaa erittäin hyvin ja tarkasti tapahtumia, mutta ei liian pitkästi. Hän kyllä varmasti tietääkin sodasta, sillä onhan hän itse ollut siinä mukana. Kirjassa on myös ilmestynyt uusi mielenkiintoinen henkilö, nimittäin alikersantti Rokka. Hän on puhelias ja hyvä ampumaan. Hän on leikkimielinen, ja hauskan koppava ylempiarvoisia kohtaan. Hän ei ole oikeastaan koskaan vakava, paitsi silloin, jos joku moittii hänen käytöstään. Sitä kuvaa aika hyvin video, jonka katsoimme myös äidinkielen tunnilla: https://www.youtube.com/watch?v=3rYjCXLmk9E 


8.12. Kohta kirja lopussa ja kaikki hienot ihmiset ovat joko kuolleet tai loukkaantuneet. Koskela kuoli sankarillisesti ja Hietasen tapaus itketti, mutta Rokka vain puhui, kun hänet kannettiin pois. Kirja on selkeästi realismia, sitä ei käy kieltäminen. Ei voisi olla todellisempaa kerrontaa sodasta, ja voin sanoa, että kyllä Väinö Linna oli alansa mestari. En yhtään ihmettele sitä, että kirja menestyi niin hyvin. Se on monella tapaa valloittava ja se luo isänmaallisuuden tunnetta. Katsotaan, miten lopussa käy. Viimeiset sivut menossa.


10.12. Nyt se sitten loppui... Pitkä kirja, ja vanhahko teksti. Silti yksi parhaista kirjoista, mitä olen lukenut. On kurjaa, etteivät kaikki pidä kirjasta, joka kuvaa hyvin suomalaisia, kertoo taitavasti jatkosodan tapahtumista ja on niin isänmaallinen, etten ole toista nähnyt. Olen siis iloinen siitä, että Tuntemattomasta sotilaasta on tehty myös elokuvia ja nätelmiä, sillä kaikkia vain ei kiinnosta lukeminen. Niiden kautta kaikki voivat tutustua tähän taitavasti kerrottuun tarinaan. On myös hienoa, että elokuvaa esitetään edelleen itsenäisyyspäivänä, sillä siten se tulee katsottua ja siten siitä on kehittynyt monille perinne. Uudet sukupolvet saavat tämän perinteen kautta tutustua Suomen historiaan, ja tarina jatkaa kuolematonta kuuluisuuttaan. Itse muistan, miten pienenä, ehkä 3-5 vanhana näin ensimmäisen kerran osan siitä elokuvasta. Näin sen ihan lopun, ja muistan se edelleen. Oli melko nostalgista nähdä se kohtaus uudelleen. En tiedä miksi, mutta aina kun joku puhuu jotakin murretta, niin se tarttuu samantien minuunkin. Se olikin huvittavaa, että aina huomasin itsestäni, että olin lukenut kirjaa, koska puhuin varmaan seitsemän murteen sekoitusta aina sen jälkeen. Kiitokset Väinö Linnalle! Ja vaikka kirjassa moni kuolee, niin silti suomalaisten mielissä Tuntematon sotilas jää elämään.

Lukupäiväkirjaa...

30.11
Tänään siis aloitin kuuntelemaan äänikirjalta tuntematonta sotilasta. Hieman myöhään kylläkin, mutta aloitettu on. Tarina on alusta asti hyvin mielenkiintoinen ja murteet sävyttävät  mukavasti. On mukavaa päästä vihdoinkin sisältymään tähän kansallisteokseen. Olen hyvin innoissani, että vihdoinkin on tilaisuus perehtyä kunnolla Linnan tunnetuimpaan teokseen, joka pohjautuu itsenäisyyteemme, joka on hyvin arvokas asia.
Hietanen on sotilaista mieleisin, sillä hän puhuu hauskaa murretta ja hän on hieman sellainen "vitsiniekka". Hänen ilmeensä elokuvassa ovat aika "veikeitä", jos nyt niin voi sanoa. Ja hän on ehkä jopa hieman hömelökin. Hän tokaisee asioihin usein hyvinkin suoraan, mutta silti hauskasti. Tässä on yksi hänen ihmetyksenaiheensa ja mihin hän vastaa mielestäni hauskasti:
  "Ei jumalaut! Mää en millä lakkaa ihmettelemäst millai mies pitä kaike romu takanas. Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui. Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrä, mut kuin helvetin taval rätei. Ei, mää ole mahdottoma hämmästyny. Mää ihmettelen oikke kauhiast tämmöst ja ole niinkun klapil päähä lyöty."

Toinen lempihahmoni on Lahtinen. Hän on hieman vaisumpi kuin hietanen, mutta hänkin on omalla tavallaan sympaattinen ja myöskin hieman hömelö. Hänellä  myös on hauska murre...mielestäni on Tampereen murretta tai ainakin saman tapaista. Tässä häneltäkin yksi sanonta:
"Uraliin vaan pojat niin että nuppi tutisee."
Seuraavassa päiväkirjassa lisää...☺
~Linda♥~

6.12
Tänään katsoin tuntemattoman sotilaan televisiosta, kun se tuli jälleen itsenäisyyspäivän kunniaksi. On se vain niin hyvä elokuva. Hietasesta tuli entistäkin mieluisempi. Hänen murteensa on hyvin hauska ja hänen ilmeensä ovat unohtumattomat elokuvassa.
Äänikirja on toiminut ehkä paremmin minulla, kuin että olisin lukenut kirjan. Elokuvan katsominen auttoi vielä sisäistämään teoksen idean ja juonen.
Lempi kohtaukseni oli melko alussa kun Hietanen ja Lahtinen keskustelivat siitä, että missä ihminen on syntynyt. Lahtisen mielestä ihminen on ollut alkujaan kala, josta on hiljalleen kehittynyt ihminen. Hietanenhan ei tätä usko ja tokaiseekin siihen näin:
"Kuulkka poja! Kuulkka mitä mein Yrjö poika puhu! Nyt sää vast oikke äläkän päästi. Nyt mää ole hämmästyny. Kuulkka, poja. Mää ole vissi ahvena ku mul on köyry hartia. Tulkka onkel poja..."
Olen yvin tyytyväinen teokseen ja elokuva on käsikirjoitettu hyvin. Ajattelin aluksi, että elokuvassa henkilöt puhuvat pelkkää kirjakieltä ilman mitään hauskuutta. Onnekseni elkuva oli kaiken synkkyytensä keskellä myös viihdyttävä siltä osin, että henkilöt "letkauttelivat" hyvinkin hauskoja asioita.

~Linda♥~ 

7.12 
Teos edustaa realistista tyylisuuntaa. Voin havaita sen. Linna kuvailee asiat ja henkilöt todenmukaisesti ja realistisesti. Linna ei tekstissään/teksteissään kaunistele asioita vaan kertoo asiat niinkuin ne ovat ja puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, joka on mielestäni erittäin hyvä asia. En pidä sellaisesta, etta asiaoita kierrellään ja kaarreellaan eikä sanota suoraan. Oikeassa elämässäkin minulla pätee sama asia, että asiat pitää pystyä sanomaan niinkuin ne on.
Tarina on ns. arkinen , jos nyt niin voi sanoa. On sota joissakin maissa arkipäiväinen asia. Mutta niin....teksti on hyvinkin realistinen, sillä asiat on juurikin hyvin "arkisia", asiat on kuvailtu tarkasti,todellisuus on jäljitelty jopa loistavasti ja teos on hyvinkin yhteiskunnallinen.
~Linda♥~


8.12
Viimeisten osien kuunteleminen jäi hieman viime tippaan, mutta nyt olen jo loppusuoralla.  Aion vielä puhua hieman Väinö Linnasta ja miksi hän on klassikko ja miksi Tuntematon Sotilas on klassikkoromaani.
Minun mielestäni Väinö on klassikko sen takia, että hän on kirjoittanut kirjan Suomelle ja suomalaisille tärkeästä asiasta, itsenäisyydestä ja siihen johtavasta sodasta. Hän kirjoitti kirjan, joka käsittelee Jatkosotaa. Kun Suomi voitti Jatkosodan, Suomesta tuli itsenäinen. Emme olleet, emmekä ole vieläkään kenenkään vallassa, vaan päätämme itse omista asioistamme, joka on mahtava ja kunnioitettava asia. Pieni Suomi voitti Saksan avustuksella mahtavan Neuvostoliiton.
Suuri kunnia Väinö Linnalle, joka itsekkin oli sotimassa Suomea itsenäiseksi.
~Linda♥~

Lähteet:
https://fi.m.wikiquote.org/wiki/Tuntematon_sotilas

Luovaa kirjotusta: uutinen elokuvan pohjalta ja Rokan päiväkirja

 Ihmiset ovatkin Ahvenia!
Juuri saamamme tiedon mukaan Sotilaista on löydetty kalaperäisiä geenejä. Sotilaslääkäri oli tehnyt tänään iltapäivällä laajan terveystarkastuksen sotilaille. Verikokeista löytyi pieniä määriä kalojen geenejä.
Sotilas Hietaselta löyty kaksi pienen pientä evää selästä. Hän saa pikasita terapiaa saamiinsa traumoihin. Hietanen on ainut jolla on näinkin selviä kalan merkkejä suomen maaperällä.
Kanadassa kylläkin eräässä koulussa oli havaittu samaa. Tohtorit parhaillaan keksivät rohtoa, jolla geeniperimä saataisiin kitkettyä ihmisistä pois.
Yliopistot tutkivat, että ihminen vanhetessaan muuttuu pikkuhiljaa enemmän ja enemmän Ahvenaksi. Jos asiaa ei nyt saada pikaisesti hoitoon, maailmaa uhkaa Ahvenien vallankaappaus
       Sotilaslehti 1943
Linda Berggren
~Linda♥~




Voe sun vänskä!
Nuo ne raapustaa flikoil, mut miu tarttee kyl raapustaa tää:
Joudui mie si ryssä yllätyshyökkäyksee. Myö painittii yöllä hyvä tovi. Mie ammuin, löin, puskin otsal ja potkin. Ai perkele millane vimma niil ryssil! Kyl se vähäl ol mut mie kaik löylyti ja vanginki sain. Mie sitä nimittäi tarvitti. Aamul mie sit se vangi vein tuonne ku miul ol tapaamine upseerein kans. Siit ku saa palkkio. Se verra arvovaltane ryssä. No ne ny on junttei siin mis kaik on ja taas mie ne suututi. Ol siit ryssäst hyötyyki. Ei mentykkää linnaan lampunjalkoi veistään, vaik ensi myö nii luultii... Mie kuul loman sain! Hitto ku jänis karkas takasi korsul tulles. Ol melki kii mut pääs karkkuu... Ois ol komee kävel korsu ovest sissää jänis kouras ja sanos et mie lähen lomal. No mie sanoin kuitesk. Ol ne vänskät välil iha kivoiki näköjää.

Antti Rokka


~Emma~

Väinö Linnan elämä

Väinö Linna oli suomalainen kirjailija, ja toistaiseksi ainoa tieteen akateemikon arvonimen ilman tutkintoa saanut henkilö, jonka takia  hän on merkittävä henkilö. Linna oli suuri tarinankertoja, taiteilija, osallistuja, keskustelija, poleemikko ja kansalainen.


  • Hän on tänä päivänä suuressa merkityksessä, sillä hänen kirjansa ovat edelleen suuressa suosiossa. Tuntematon sotilas sai ilmestymisaikanaan kovaa kritiikkiä, koska sitä pidettiin urhoollisuuden ja isänmaallisuuden pilkkana, mutta myös sodan ralistisena kuvauksena. Nykyään se on kuitenkin erittäin arvostettu ja suosittu teos, ja sitä pidetään suomalaismiehen sielun peilinä ja ihmiskuvauksen mestariteoksena.


Linna kuoli 21.4.1992 keuhkosyöpään Kangasalla. Silloin hän ei enää ollut niin suuri julkisuuden henkilö, sillä kun hän sai aivoveritulpan ja menetti puhekykynsä vuonna 1984, hän vetäytyi julkisuudesta melkein kokonaan. Se oli hänelle kova paikka, sillä Linna rakasti yhteiskunnallisia keskusteluja yli kaiken.

Hänen kirjailijauransa alkoi vuosien 1946, jolloin hän julkaisi esikoisteoksensa Päämäärän, ja jatkui melkein kuolemaan asti. Siinä välissä hän on kirjoittanut neljä romaania, kaksi esseekokoelmaa, seitsemän elokuvakäsikirjoitusta sekä monia muita pienempiä tekstejä.

Taallapohjantahdenalla.jpgSiinä välissä ehti Linnalle tapahtua kaikennäköistä. Vuonna 1980 presidentti Kekkonen Linnan hyvänä ystävänä myönsi hänelle akateemikon arvonimen. Kuten aiemmin kerroimme: Linna on ensimmäinen ilman tutkintoa tieteen akateemikon arvonimen saaja. Sitä ennen vuonna 1965 hän sai kunniatohtorin arvoimen.Vuonna 1959 julkaistiin Linna toisesta kuuluisasta teoksesta Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta ensimmäinen osa. Loput osat julkaistiin vuosina 1960 ja 1962. Hän osti Tuntemattomasta sotilaasta saamillaan rahoilla Käkisaaren maatilan, jossa hän ryhtyi osa-aikamaanviljelijäksi. Hän nimittäin halusi tuntea maalaiselämän, ennen kuin hän alkoi kirjoittaa tätä trilogiaa. Mutta me luemme romaania  Tuntematon sotilas joka julkaistiin vuonna 1954. Kun Linna huomasi, että se turvaa hänen toimeentulonsa, hän lopetti muut työnsä ja päätti keskittyä kirjailijan työhönsä. Se oli hänen ensimmäinen oikeasti menestynyt teos, vaikka hän olikin julkaissut sitä ennen jo kaksi kirjaa.


Tässä on Väinö Linnan perhe. Väinö,Petteri,Kerttu ja Sinikka Linna
Linna työskenteli Finlaysonilla karstaajana monta vuotta sotaa ennen ja sodan jälkeen, mutta vasta jälkeen hän aloitti kirjoittamaan. Hän opiskeli paljon eri aloja ja osallistui nuorten kirjoituskilpailuunkin. Hän myös yritti kirjoittaa muutamia runoja, mutta ne eivät kelvanneet kustannusyhtiölle. Linna siis totesi, ettei hänestä tule runoilijaa. Linna oli tätä ennen mukana jatkosodassa. Sitä ennen hän oli myös työskennellyt armeijassa kouluttamassa uusia alokkaita. Hän sai kokea kaikki sodan kauhut, mutta jo silloin hän vapaa-aikanaan luki kenttäkirjaston kirjoja, ja jo silloin hän kokeili kirjailijan kykyjään. Sodan loppupuolella hän tapasi myös Kerttu Seurin, maanviljelijän tyttären joka toimi lottana Miehikkälässä. Linna kotiutettiin vuonna 1944 ja hän ja Kerttu menivät naimisiin vuonna 1945.

Linna aloitti työnsä Finlaysonilla vuonna 1938, kun perhe muutti Tampereelle. Töitä ei ollut tarjolla Urjalassa, joka oli Linnan syntymäkaupunki. Hän kävi sitä ennen kansakoulua kuusi luokkaa, ja vaikka hän menetyikin keskivertoa paremmin koulussa, niin ei hän siitä liioin pitänyt. Kansakoulun kirjasto oli silti tärkeä hänelle. Linna oppi lukemaan jo viiden vanhana, ja lukeminen on ollut hänelle aina rakas harrastus.

Linnan isä kuoli vuonna 1928. Linna itse oli silloin seitsemän. Hänen äitinsä täytyi sen jälkeen työskennellä, sillä Linnan isällä oli paljon velkoja. Hän oli seitsemäs kymmenlapsisesta perheestä. Hänen kaksi vanhempaa Väinö-veljeä ja Armas-veli kuolivat tuberkuloosiin jo ennenkuin hän syntyi. Linna vanhemmat olivat molemmat torppari- ja maanviljelijäsuvuista. Hänen isänsä työskenteli teurastajana.

Väinö Linna syntyi Urjalassa 20 paivänä julukuuta 1920.

Arviointia:
 Tehtävässä oli vaikeaa löytää Linnan tämän hetkistä merkitystä ihmisiin ja yhteiskuntaan.
Emme ole vielä kovin hyviä tämän blogin käyttäjiä joten sen kanssa on ollut jonkinverran ongelmia.
Oli kuitenkin mielenkiintoista etsiä Linnasta tietoa, sillä emme tienneet hänestä kovinkaan paljoa. Saimme tietää asioita hänestä, joita emme aiemmin tienneet.
~Emma♥ ja Linda♥~

Lähteet:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Väinö_Linna
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/701/
http://www.kirjojentakana.fi/vaino-linna

maanantai 7. joulukuuta 2015

Bloggaamassa esimmäistä kertaa

Morjes! Minä olen Emma ja olen 15-vuotias. Olen kissaihminen ja rakastan elokuvia. Pidän myös paljon musiikista ja sen eri tyylilajeista. Olen yleensä iloinen ja erittäin puhelias, mutta toisinaan turhan järkeilevä, hiljainen ja totinen. Silti, jos pääsen selittämään jostakin asiasta josta tiedän paljon niin auta armias, sillä juttua voi riittää moneksi tunniksi :) Olen matkustellut paljon ympäri maailmaa, ja nähnyt monenlaisia paikkoja, mutta mikään ei voita kotia ja Suomea.

On jännittävää aloittaa kirjoittamaan blogia, sillä en ole ennen blogannut. Toivottavasti siitä tulee hauska kokemus. Pidän kirjoista, mutta minulla ei ole paljoa aikaa lukea. Kuitenkin pidän paljon tarinoista ja niiden kirjoittamisesta. Viime aikoina en ole ehtinyt juurikaan kirjoittaa, mutta välillä kirjoitan joitakin ajatuksiani ylös.


Nyt kuitenkin aioimme lukea kirjan Tuntematon sotilas, ja kirjoittaa blogia siitä ja sen kirjoittajasta Väinö Linnasta. Teos on aina kiehtonut minua, ja olen jo pitkään halunnut lukea sen. En ole ennen lukenut kirjaa saatika katsonut siitä tehtyä elokuvaa, vaikka monta kertaa on kyllä pitänyt katsoa. Tänä vuonna sen aion kuitenkin itsenäisyyspäivänä katsoa. Väinö Linna ei ole ennestään tuttu, mitä nyt joskus ehkä jotakin kuullut hänestä. Odotan mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää lukukokemusta. Lainasimme kirjan ja äänikirjan kirjastosta. Toivottavasti ehdin lukea kirjan, sillä olen erittäin hidas lukija.

~Emma♥~

Heips! Minä taas olen Linda ja myöskin 15-vuotias. Asumme molemmat Orivedellä ja käymme 9 luokkaa yläasteella.
Olen luonteeltani nauravainen ja välillä hieman hitaalla käyvä :) Pidän tosi paljon talvesta ja sen takia myös pidän erittäin paljon joulusta. Rakastan villasukkia ja paksuja villapitoja. Talviset maisemat ovat ehkä kauneinta mitä voi maailmassa olla. ♥

En myöskään ole ennen blogannut, mutta olen seurannut joitakin blogeja säännöllisen epäsäännöllisesti ☺. On samalla jännittävää, mutta kuitenkin hauskaa ja mielenkiintoista aloittaa tekemään aivan omaa blogia. Innolla jään odottamaan mitä tästä oikein tulee...☺ Olen huono lukemaan kirjoja, koska en jotenkin osaa kunnolla sisäistää lukemaani. Joudun useaan kertaan lukemaan saman kohdan, että ymmärrän mitä siinä kerrotaan. Siksipä tälläkertaa ajattelin kuunnella tämän kirjan äänikirjana, josko ymmärtäisin tekstin paremmin. 


Halusimme tehdä tämän kouluprojektin Väinö Linnasta varmaankin siksi, koska hän on kirjoittanut Tuntemattoman sotilaan, joka on hyvin tunnettu teos. Olen katsonut elokuvana tämän kirjan useampaankin kertaan, ja sotaan liittyvät elokuvat ja kirjat ovat mielestäni mielenkiintoisia. Emma oli myöskin halukas tekemään Väinöstä tätä blogia☺

~Linda♥~